ISI haki Ristoa tarhasta pari kuukautta sitten. Ihailimme matkalla yhdessä poliisiautoa kun Luukas on niin innoissaan kaikista välkkyvaloautoista. Seuraava muistikuva isillä onkin siitä kun Risto ihailee toisenlaista välkkyvaloautoa. Olin saanut kouristuskohtauksen Myyrmäen asemalla. Kaikki päättyi hyvin ja pääsi lapsi lanssin kyytiin mikä oli jännää mutta EI KIVA. Risto osaa puhua ¨kokoajan enemmän mutta vasta kovin vähän" ja se on tässä tilanteessa ollut vielä aikamoinen haaste. Risto käy kokoajan puheterapiassa. Tämän jälkeen olen monesti kulkureittiäni miettinyt kaksi kertaa. Tämän jälkeen potilas onkin käynyt jo pään sisäisessä eeg-kuvauksessa. oli muuten puuduttava reissu mutta kerron siitä toinen kerta  koska puuduttava reissu voi olla kuitenkin ihan mielenkiintoinen potilaalle vaikka se on puuduttava isille iskälle ja kultsille. Tässä asema-keississä kävi paljon hyvää onnea. Se poliisi-auto jota ihailtiin matkalla oli 50m. päässä siitä missä aloin sätkimään ja Risto ei ollut lähtenyt mihinkään omille teilleen. Monet kerrat tälläistä tilannetta erityisesti Emmi on pelännyt, itse olen aina jotenkin jättänyt sen niin epätodennäköiseksi että ei se tapahdu kuitenkaan. Emmi järkyttyi oikeastaan ihan helvetisti.  Nyt pöly on jo aika paljon laskeutunut mutta ihan aiheestahan se tietysti järkyttyi. En taaskaan muista soitinko sille duuniin sairaalasta vai miten se meni koska potilaalla on niin paska muisti mutta jokainen nyt varmaan ymmärtää että potilaan puolison elämä voi aina silloin tällöin olla aika helvettiä. Parhaani teen että me voitaisiin elää ihan tavallista elämää. Emmi on ihana ihminen. ollaan oltu yhdessä 18 - vuotta. Koti ja perhe on meille molemmille kaikki kaikessa ja sillä mennään pitkälle kun ajatus on yhteinen.